Viime viikonloppuna käväistiin Maijan ja Skuolfi-koiran kanssa mökillä. Olikin oikein mukava viikonloppu. Puuhastelua riitti Maijan synttärilahjojen kokeilusta aina hohtavalla järvenjäällä hiihtoon. Oli todella upea keli sunnuntaina – kova hanki ja aurinko paistoi täydellä terällä eikä edes tuullut. Hiihtelinkin jonkinmoisen lenkin mökkinaapurini ja koiriemme kanssa pitkin lahden jäätä.
Lauantai vierähti verkonlaskulaitteita kokeillessa. Maija sai synttäri lahjaksi kaksi erilaista “vekotinta”, joilla on tarkoitus saada viedyksi jään alle verkonveto naru tai jopa laskea verkko.
| Toinen on perinteinen lauta-jousi –systeemi – ohessa kuva, Maijan lauta tosin paljon hienompi. Toimi hyvin, kun oppi oikean nytkytys vetorytmin. Tosin jään alapinnan epätasaisuudet tuntuivat kellauttavan laudan herkästi pois oikeasta asennosta, jolloin veto loppui. Kun oppii, niin hyvällä jäällä saa varmaan menemään haluttuun suuntaan. Kun vain löytää jään alta niin pitkänkin narun veto onnistuu mukavasti. |  |
| Mielenkiintoinen tuttavuus oli “Härvelli”, joka kelalta vedettävän narun voimasta pyörittää piikkipyöriä, joilla vetää itseään jään alla. Pitää mennessään raksutus ääntä, jota emme tuulisella lahdella kuulleet. Osoitti kuitenkin toimivuutensa siinä. että tarpeeksi syvään veteen, sillä voi suoraan laskea verkon tai kaksi jään alle – noin niin kuin kertaluonteista pyyntiä varten. |  |
Ensi talvena, onkin sitten iskukoukkupyynnin lisäksi verkotkin vedessä. Miinaharava olisi mukava apuväline laitteiden paikallistamiseen jään alta - täytynee harkita hankintaa. Ai niin saatiinko saalista? No yksi 300g ahven oli verkkoon jäänyt. Siitä on hyvä jatkaa – tosin hanget ja jääkalastus saattavat alkavan huhtikuun myötä olla menneen talven lumia.