Perille Azoreille pääsimme liki tunnin myöhässä. Maanantai oli pitkä matkustuspäivä. Lähdimme Pöytyältä aamuyöllä neljän aikaan. Pakkasta oli runsaat 15 astetta ja lunta oli yöllä tullut taasen lisää liki 10 cm. Neliveto oli tarpeen kun ajelimme auraamattomia teitä kohti lentoasemaa. Ehdimme juuri sopivasti hieman vajaata kahta tuntia ennen kentälle ja ilmoittautumaankin ennen pahinta ruuhkaa.
Finnairin tämän vuoden ensimmäinen Azorien lento oli täynnä, eli meitä lähtijöitä oli noin 250 lomalaista. Koneen lähtö viivästyi paitsi kuormaus ja jäänestotoimien vuoksi, ennen kaikkea kun emme päässeet liikkeelle lähtöportilta. Konetta laiturialueella liikutteleva vetovaunu ei liukkauden vuoksi saanut meitä liikkeelle. Yli puolen tunnin ryöpimisen, heijaamisen ja hiekoittamisen jälkeen isompi vetovaunu sai meidät vihdoin työnnetyksi irti lähtöterminaalilta. Sitten vaan ilmaan ja pilvien yläpuolelle.
Lento sujui tavanomaisesti, syöden, lukien, kuunnellen musiikkia ja torkkuen. Maisemina lentokoneen ikkunasta näkyi erilaisia pilvimuodostelmia ja silloin tällöin niiden lomasta pilkahti aluksi jäinen Itämeri ja myöhemmin aaltoileva Atlantti. Vajaan kuuden tunnin lennon jälkeen tulimme alas pilvien läpi, auringon paisteessa vihreänä näyttäytyvälle valkoisten talojen täplittämälle São Miguelin saarelle.
Loppuiltapäivän näkymä huoneemme parvekkeelta kohti alla levittäytyvää kaupunkia ja taustalla vellovaa merta.
Kävimme “pakollisen” info-tilaisuuden jälkeen, hotellimme yläpuolisessa korttelissa olevassa kaupungin suurimmassa ostoskeskuksessa ja siellä olevassa isossa Mondo-ruokakaupassa. Maija ihasteli kaupan laajoja tuoreen lihan, kalan ja vihannesten ja hedelmien valikoimia. Hinnatkin olivat suomalaisesta halpoja. Ostimme hedelmiä, juomia ja naposteltavaa.
Illalla kävelimme vielä lentoasemalta saamamme mainoslehtisen houkuttelemana uudelle satama-alueelle – Portas do Mar – syömään “100 Espinhas” kalaravintolaan. Meidän lisäksi siellä oli vain toinen suomalais pariskunta. Annokset olivat meille liiankin isot ja jotenkin valjun makuiset. No mahat tuli täyteen, kävely takaisin hotellille Ukkosateen yllättäessä viime metreillä.
Nyt nukkumaan liki 24 tuntisen matkustuspäivän jälkeen.