Matkamme pari viimeistä päivää vietimme kaupungilla kierrellen ja hotellilla lepäillen. Sääkin muuttui vaihtelevammaksi – pienten sadekuurojen ja auringonpaisteen vuorotellessa lyhyin väliajoin. Kävimme tutustumassa pariin puutarhaan ja kiertelimme kauppoja.
Mielenkiintoinen kauppapaikka oli kaupungin kauppahalli, jossa myytävänä oli ennen kaikkea vihanneksia ja hedelmiä sekä tietysti meren antimia.
Erilaisia puita ja palmuja saarilla tuntuu olevan kymmeniä eri lajeja ympäri maapallon lauhkean vyöhykkeen. Havupuita täällä ei tapaa. Etsiskelin turhaan kirjakaupoista hyvää Azorien kasvikirjaa.
Sunnuntaina puolilta päivin kaupunki tuntui menevän täysin kiinni, kun kaikki liikkeet ja ravintolat sulkivat ovensa. Söimmekin illallisen hotellin puffetti-pöydästä.
Lähtöpäivän aamulla saaren yli pyyhkäisi sademyrsky. Puut ja palmut pihalla huojuivat hotellin ikkunasta ulos katsellessamme – mitenköhän lentoonlähtö sujuisi?
No niinhän siinä kävi, että vietimme lähes koko maanantaipäivän lentoasemalla odotellen. Kovan sivutuulen vuoksi Suomesta tulossa ollut kone ei saanut laskeutumislupaa Ponta Delgadan kentälle. Se joutuikin kenttää aikansa kierreltyään laskeutumaan parin sadan kilometrin päähän naapurisaarelle. Iltapäivän kuluessa sää rauhoittui ja Finnairin konekin pääsi laskeutumaan kentälle, MUTTA lentäjien sallittu enimmäis työaika alkoi täyttyä.
Kun (meidän onneksemme) kenttäkin suljettiin yöksi, niin saimme ylimääräisen “lomapäivän” meidät kaikki pari sataa lomalaista majoitettiin yöksi uudehkoon isoon hotelli “Vip Executive’en”. Saimme todella ruhtinaallisen illallisen kaikenlaisia herkkuja notkuvista pöydistä. Ja sitten nukkumaan... 
Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin aamulla onnistuneesti koti Suomeen.