Perjantaina kiersimme pitkän linja-auto matkan ympäri São Miguelin saaren itäisen pään. Tämä on saaren vanhinta osaa, jossa on huikeita korkeuseroja – sisäosan korkeilta huipuilta laskeutuu kohti rannikkoa syviä ja kapeita rotkoja. Valitettavasti linja-auton ikkunasta ei saa kameralla vangittua näitä huikeita näkymiä, eikä kapeilla teillä liiemmin ole pysähdyspaikkojakaan.
Matkalla näimme aamulypsyltä palaavia maanviljelijöitä, jotka kuljettivat hevosen selässä tonkissa maitoa keruupisteisiin.
Pysähdyimme matkalla muutamalle näköala-paikalle ja “Achadan“ vesiputoukselle ja myllylle. Lounasta nautimme Nordesten kylässä.
Lounaan jälkeen lähdimme paluumatkalle pitkin etelä rannikkoa. Välillä pysähdyimme kurkistelemaan maisemia kauniille puutarhamaisille pysähdyspaikoille. Matkalla näimme myös “Romeiros” pyhiinvaelluskulkueita kävelemässä kylästä toiseen.
Iltapäiväkahville laskeuduimme “Povoacaon” kylään, jossa nautin kahvin kanssa kylän omaa leivosta – pitkänomainen tuulihattu, jonka täytteenä on vaniljakastiketta ja päällä suklaavaahtoa.
Pitkän automatkan jälkeen palasimme taasen hotellille viimeiseenkin kiertoajeluun tyytyväisinä. Nyt lauantai ja sunnuntai ovatkin omia kävelyretkiä Ponta Delgadan kaduilla, toreilla, kaupoissa ja ravintoloissa. Maanantai onkin sitten pitkä ja haikea paluumatka päivä takaisin lumiseen Suomeen. Toivotaan, että tuomme kevään täältä mukanamme.