Torstaipäivä valkeni aurinkoisena. Lähdimme täyden bussin kanssa kohti “Furnasin” tuliperäistä aluetta. Ajelimme pitkin etelärannikkoa, jossa avautuivat vihreän ruohikon, valkoisten kylien ja sinisen meren maisemat. Tiet täällä kiemurtelevat jyrkkien entisten tulivuorien rinteitä pitkin kierrellen laaksosta toiseen.
Perillä Furnasissa kävimme ensinnä katsomassa kuumia lähteitä. Saaren sähkökin tuotetaan maaperän kuumuudesta höyryturbiineilla. Tuulivoimaloita on kuulemma, joitakin toisilla saarilla.
Seuraavaksi ajoimme läheiselle “Terra Nostran” hotellille, jonka takana sijaitsee suuri kasvitieteellinen puutarha. Oppaamme johdolla kiertelimme aluetta moninaisiin puihin ja kasvilajeihin tutustuen.
Saarella on hyvin lajirunsas kasvisto – alkuperäiset paikallisen kasvi tosin ovat vähemmistönä lähes kaikilta muilta mantereilta tuotujen kasvien joukossa.
Puutarhassa on myös iso “Nuoruuden lähde”, jossa kävimme uimassa ihanan lämpimässä 40 asteisessa oranssisessa rautapitoisessa vedessä. Nuortumisen jälkeen söimme kuumassa lähteessä haudutettua Cozido-pataa. Annokset täällä ovat suuria, tälläkin liha ja kasvis määrällä pärjäsi hyvin seuraavaan aamiaiseen asti. Maukasta oli ja jälkiruuaksi saimme vielä paksut siivut tuoretta ananasta.
Viimeisenä kohteena vierailimme teeviljelmällä. Viljelmällä ainoastaan lehtienkeruu, eli tee pensaiden leikkuu oli koneellistettu nykyaikaisemmaksi. Itsen teen kuivatus, lajittelu ja pakkaaminen tehtiin yli sata vuotta vanhoilla koneilla ja paljon käsityötä tehden.
Lopuksi ajoimme takaisin Ponta Delgadaan, tyytyväisinä päivän retkeen ja tapahtumiin. Yksi teiden varsien näkymiä hallitseva piirre ovat lehmät – niitä onkin saarella enemmän kuin ihmisiä. Tuntuu, että joka ikiselle pienelle ruohotilkulle on liekaan pistetty ainakin yksi vasikka.
